Laipanmaan erämaa-alue

"Laipanmaan erämaa-alue Kuhmalahden, Sahalahden, Luopioisten ja Pälkäneen alueilla on Etelä-Suomen suurin yksittäinen metsäalue. Metsien talouskäytön myötä varsinaisesta erämaasta puhuminen saattaa jonkun mielestä olla liioittelua, mutta kyllä Laipanmaasta erämaatakin löytää."

Tämä oli yllättävä tieto ja kesäloman viimeisen päivän kunniaksi lähdin tekemään päiväretken tähän erämaahan. Aluuen kartan voi ladata täältä ja reittiäni voi ihastella täältä. Matkaa kului yllättävän paljon, pysähdyksineen yhteensä 3 tuntia. Metsämaisema oli monipuolista talousmetsää. Harmittelin, että en huomannut ottaa eväitä mukaan, mutta luonto oli hoitanut asian kuntoon ja tarjolla oli mustikkaa yllinkyllin.

Lähtöpisteenä toimi Rajalan metsäkämppä, johon on noin 11 km tieltä 325 (risteys on noin 6 km Sahalahdesta Kuhmalahteen päin, risteyksessä opastetaan Laipanmaalle).Siellä on parkkipaikka, joka oli aivan täynnä (sinne mahtuu kuusi autoa). Samaan aikaan kanssani lähtöpaikalle tuli isä noin 7-vuotiaan poikansa kanssa. He lähtivät kulkemaan reissua vastakkaiseen suuntaan ja kohtasimme Elamonjärven laavulla. Reipas poika, kun jaksaa noin pitkän reissun kulkea melko vaikeakulkuista reittiä.

 

Ruokojärvi
Tälle järvelle on vain noin kilometrin matka Rajalan kämpältä. Järven itäpuolella on nuotiopaikka ja opastaulu. Valokuvaan on vaikea vangita tunnelmaa, joka näistä luonnon keskellä olevista suojärvistä välittyy.

Iso-Laippa
Tällä nuotiopaikalla oli ilmeisesti saunottu telttasaunassa, paikalla olivat kiuaskivet, lauteet ja telttakankaan pidikkeet.

Elamonjärvi
Alueen suurin järvi, hieno laavu ja nuotiopaikka. Järven rannassa on jopa muutama mökki, joten ei niin ei niin erämaatunnelmaa. Lähtöpaikallani tapaamani kaksikko oli päässyt jo makkaranpaistoon.

Lamminsuo
Tämä upea suomaisema huipentui mitä kauneimpaan suolampeen.

Verkkojärvi

 Tällä paikalla oli ilmeisesti asunut joku pelokas henkilö, joka oli rakentanut kivimuurit talonsa ympärille. Uskomaton rakennelma!

Vuoristovaellus Bad Gasteinissa

Bad Gastein on omituinen kaupunki. Sen ympäristö on Hohe Tauern:n luononsuojelualuetta ja kaupunki on aikoinaan perustettu Euroopan ylimysten kylpyläkeskukseksi. Hotellirakennukset ovat kaupungin kokoon nähden mahtipohtisia ja ne sijaitsevat rotkon ympärillä. Kaupungin läpi virtaa noin Imatran kosken kokoinen vesiputous.

Retkemme käynnistyi hissimatkalla Stubnerkogel:lle (täällä päin näköjään kaikki huiput ovat kogeleita). Hissin yläaseman viereen oli rakennettu oheisen näköinen riippusilta, joka ei vienyt mistään mihinkään, olipahan siinä vain turistien ilona.

Itävallassa vaellusturismi on hyvin tuotteistettu ja joka paikassa on selkeät opasteet, johon on merkitty reitin numero, kohde ja kesto. Lähdimme seuraamaan Reittiä, joka kulki pitkin vuoren harjannetta tekojärville ja laski lopulta Sportgasteinin kylään, josta pääsisimme linja-autolla takaisin lähtöpisteeseen.

Alku oli leveää polkua ja tietä.

Reitti ei ollut kovinkaan vaativa, mutta vaati jonkin verran tasapainoilutaitoa kivien päällä. Se ei ole vahvuuteni. Kivet olivat kuitenkin vuosien kuluessa asettuneet hyvin paikalleen eivätkä heiluneet jalkojen alla, vaikka joskus näyttivätkin huterilta.

Tästä kuvasta saa hyvin idean, mistä oli kysymys: polku seurailee vuoren rinnettä eikä tarvitse juuri nousta eikä laskea (ennen kuin aivan lopussa).

Noin parin tunnin kävelyn jälkeen  polku kääntyy laskuun kohti tekojärveä. Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä evästauolle, sillä alas on vielä pitkä matka, vaikka maali näyttääkin olevan kovin lähellä.

Lasku kestää vielä tunnin ja ottaa yllättävän paljon reisiin.

Sportgastein näkyy jo. Se on hassu pussinperä, jossa joku on joskus asustellut kaikessa rauhassa, tänne ei nimittäin ole päässyt mitään muuta reittiä - laakso on täysin vuorten ympäröimä ja tietä varten on pitänyt rakenta tunneli. Vinkiksi niille, jotka tulevat tänne: bussi Bad Gasteiniin lähtee kerran tunnissa, puolelta. Me emme tuota tienneet, mutta satuimme juuri sopivasti pysäkille eikä ylimääräistä odotusaikaa tullut. Sen olisi kuitenkin voinut viettää mukavasti ravintolassa.